Näin moni on lukenut osan 1. :

1. Osa alkaa tästä:

Alice Truscott avasi vanhan päiväkirjansa. Häntä kiinnosti, mitä oli tapahtunut aiemmin kun hän ja isänsä Arthur olivat muuttaneet tähän rähjäiseen taloon, jossa kaikki kalusteet olivat joko lahoneet, tai ruostuneet. Alicella oli sormissaan veitsenterävät tekokynnet. Vaikka eihän ne oikeastaan olleet tekokynnet, vaan hänen puolustamisaseensa ja tavallaan myös muodikas koriste.

Hänen äitinsä ja Arthurin vaimo oli kuollut. Alicea ihmetytti, miksi hän muistutti enemmän isäänsä, kuin kuollutta äitiään. Hänellä oli isänsä siniset silmät ja leuka. Eroja olivat vain, ettei Alicella ollut Arthurin portaikko-nenää.

Arthur oli porealtaassa rentoutumassa. Hänen oranssit uimahousunsa tuskin edes näkyi tuossa likaisen punaruskeassa vedessä. Kuitenkin Arthur oli aivan rentona, muisteli entisiä aikoja ja mietti, milloin voisi kertoa tyttärelleen salaisuuden, joka varmaan paljastuu jossain vaiheessa tarinaa..

Ulkona oli Arthurin kaksoisveli. Tai siis ei he ole sukua millään tavalla, paitsi ilmesesti tuo oikeanpuoleinen mies, puutarhakerhon jäsen (tai mikä lie onkaan) on käynyt kauneusleikkauttamassa tuollaisen portaikkonenän myös. Arthur kävi hätistelemässä kaksoisolentonsa pois pihaltaan.

Sillä välin perheen ainoa nainen oli laitanut 'paahdettavia leivonnaisia' aamupalaksi isälleen ja itselleen. Oli hän vaatteiden mukaan myös kuntoillut hieman WC:ssä olevassa kuntoilukoneessa(?). Alice oli vienyt päiväkirjansa pois, takaisin hyllyyn. Hän varmaan koskettaa tuollaista sinistä kirjaa vasta seuraavaksi kirjoittamisen merkeissä.

Hän haukkasi leivonnaisestaan palasen ja pian Arthur liittyi seuraan.

"Hei, iskä", Alice tervehti. Ensimmäistä kertaa kun tänäaamuna häntä näki. Arthur katseli vain jääkaappia. (p.s. jääkaaappi on juuri heidän edessään!) "Olen hieman miettinyt asioita, tyttäreni", Arthur sanoi. "Niin, isä?" Alice vuorostaan kysyi.

Ennen kuin kerron, mitä asiaa Arthurilla oli, kerron hieman hänen takana olevista asioista. Näette radion. Siinä onkin radio ;D. radion vieressä on parisänky, vink vink. Radion toisella puolella on sohva. Sohvan vieressä on tietokone penkki. Sen edessä tietokonepöytä. Tietokonepöydällä tietokone ja tietokoneen vierellä sanomalehti. Tietokonepöydän vierellä on sänky, ei parisänky vaan yksityissänky(?). Puolet menivät sekaisin sohvan jälkeen, sillä Arthurin kaljat ovat sen edessä. Hän on siis juoppo. Takaisin tarinaan: "Niin tuota, sinun on jatkettava sukua, ennen kuin täytät 40 vuotta. Minä kuolen varmaan pian", Arthur sanoi. Ja sitten pilasi herkänhetken haukkaamalla leivostaan.

"Hääh?" Alice ihmetteli ja pureskeli leivostaan. Hänen takanaan on etuovi. Aiemmista kuvista voit huomata, että etuoven vieressä on kirjahylly, jonka vieressä on vaatekaappi, jonka vieressä ovi WC:seen, jonka vieressä taas se parisänky... Seuraavissa kuvista näet paremmin.

"Soita Ennustajalle, ja pyydä hänen näyttää, kuka on Se Oikea!" Arthur täsmensi. "Okei!" Alice huudahti ja oli jo pongahtamassa penkiltään.

"Eh... ennen kuin menen, taidan syödä leivokseni!" Alice sanoi. Arthur piti kävelykeppiään pöydällä. Hän odotti, että Alice on syönyt ja vasta sitten haukkasi palasen. Sen jälkeen hän otti pari kaljaa pöydältä..

"Mitä sinä näet sieltä?" Alice kysyi malttamattomana ja kosketteli ennustajan ennustuspalloa. "Älä naarmuta sitä nuilla teräaseillasi!" Ennustaja sanoi käheällä äänellään. "Okei", Alice sanoi pettyneenä. Sitten taivaalta lenti ukkeli.

"Nuuh! Tässä on hajuvettä!" Tuo mies sanoi nuuhkien ennustajan helmaa. "Hän on keilaajamestari. Kysy itseltään häneltä nimi, minä en voi sitä sanoa, sillä saisin alennuksen työssäni!" Ennustaja sanoi. "Hyvä on", Alice sanoi.

"Hei, olen Alice Truscott, mikä sinun nenäsi.. eikun nimesi on?" Alice kysyi inhoten miehen nenää. "Minä olen etunimeltäni Mainio, sukunimeltäni Mustapää!" Mainio sanoi. Sen nimi on oikeesti Mainio Mustapää. Repesin kun huomasin sen :D. "Kuules, Mustapää, eh, et ole oikein tyyliseni!" Alice sanoi. Mainio kauhistui. "Vaikka maksoitkin 5 000?" Mainio kysyi murheissaan. "Niinh.. Jos väität vastaan, viilän kurkkusi näillä!" Alice uhkasi ja käveli ennustajan luokse.

"Tällä kertaa saat 2 700!" Alice sanoi pettyneenä edelliseen kumppaniinsa. "Saatpahan sen mukaan!" Ennustaja käkätti. Omg...

Auts!.. "Eikös tuo ole teini?" Alice kysyi ihmeissään. "Joo, tota tuli virhe.." Ennustaja sanoi, ja antoi ilmaislipun seuraavaan sokkotreffiseuralaiseen. "Hei tota, mun pää jumittu tänne!" Aaron Liimatainen, eli tuo teini huusi tiiliaidan välistä. "Kiemurtele irti! Sulla on vielä paljon postia jaettavana!"Alice huusi takaisin.

"Nyt Se Oikea, Pliiiis!" ALice pyysi. "Hänen kanssaan menet ainakin kihloihin!" Ennustaja lupasi ja taas taivaalta putosi hieman oudossa suunnassa mies, joka törmäsi taaskin tiiliaitaukseen.

Auh... "Kiitoksia paljon, hän on jopa komea, Woohoo!" Alice iloitsi.

"Hei, Kaunotar!" Roope Enmuistasukunimeämuttaeipäsepaljonmerkkaakkaan sanoi. "On mulla nimikin" Alice sanoi flirttaillen. "Mä oon Roope", Roope sanoi kuin automaattisesti flirttaillen. "Ja mä oon Alice Truscott!" Alice sanoi. Kummatkin olivat in love vaikka salamoita olikin vain 1.

"Mun selkä on vähän kipeä.." Roope vihjaisi ja Alice hieraisi Ö__ö. Meni tuntikausia kun he tutustuivat ja Roope päätti jäädä yöksi. Alice esitteli Roopen vanhemmalleen, Arthurille, joka piti miehestä ensisilmäyksellä, vaikka olikin humalassa.

"Mennään kihloihin!" ALice pyysi rakastuneena. Roope suostui. "Olen oikea poikaa! Kävelen ilman naru... keppiää!" Arthur huusi ja kaatui. "Oletko kunnossa, herra Arthur?" Roope kysyi kohteliaasti. "Ei sinun tarvitse häntä herroitella. Hän on ihan ok, hei mennäänkö parisängyn puolelle?" Alice kysyi vihjaten. "Ensin mennään naimisiin!" Roope sanoi.

Jatkuu osassa 2.

Kommentoikaa. P.s. Minä, eli kirjoittaja olen Venerana.