t. venerana

Aion tehdä ehkä uuden tarinan, mutta en saata käyttää siinä simssiä. Kuitenkin saatan jatkaa Truscotteja, mutta teen ehkä vaan sen verran että Ville ja Kalle ovat aikuisia, sekin on minulle jo suuri saavutus! Olen ollut tyytyväinen teihin kaikkiin lukijoihin. Saatan tehdä huomenna, ylihuomenna tai yliylihuomenna tehdä seuraavan osan.

Mutta nyt teen bodyshopilla mahdollsiet hahmot uuteen tarinaani, en välttämättä tee tällaista tarinaa, vaan teen sellaisen, jossa on sitä tekstiä ja ehkä pari kuvaa. Unelmatyöni olisi kirjailija, joten haluaisin arvosteluja siitä, olisiko mahdollista, että voisin kirjoittaa ja oikeasti julkaista kirjan. Olen jo pienestä asti haaveillut sellaisesta ja koulussa äidinkieli on 9... Lempiaineeni on äidinkieli, ja haluaisin näyttää taitoni muillekkin, kuin ystävilleni!

Kiitos, - Venerana

....

Kommentoikaa!

26.3.

Teen kuvallisen tarinan. Olen kirjoittanut tarinaa noin kolme lukua, ja yksi luku vastaa yhtä osaa. Eka osa on sitten pitkä :D. Alan tehdä bodyshopilla hahmoja, sen jälkeen blogia.

See ya.

Kommentoikaa!

26.3.

Ootte ihania, Osa 5. lukijamäärä on nyt yli 100!

Nyt kyllä saatte 6. osan!

Menen Heti tekemään sitä... Meillä on Earth Hour, paitsi tietokonetta ei suljeta, joten se ei haittaa...

Ja sitten kaikille: Nämä kaikki ovat lukeneet tämän (tai edes vilkaisseet):

Osa alkaa:

"Siis eiväthän ne näy, mutat kun saimme puutarhakerholta kaivon, oikein toivomuskaivon! Niin toivoin saavani tietää salailetko jotain. Kaivo sanoi että Mainio Mustapää", Roope selitti. "Se kaivo on hehheh vain rikki.. varmaankin" Alice sanoi.

"Minä möisin koirani, neljä koiraa, Sila, Kilo.." Roope selitteli. "Ei nimiä tarvita!" Nainen vastasi töykeästi. "Joo ja me otettais papukaija, vähän niinkuin papaija, tajusitko vitsin?" Roope kysyi. "Joo tulemme hakemaan koirat ja tuomme Papaijan teille, herra", Nainen sanoi. "Niin, mutta tarkoitin että papukaija!" Roope huusi. "Niin, niin, papukaija tottelee nimeä Papaija!" Nainen sanoi.

Tuo ruma nainen alkaa jo käydä pelottavan tutuksi. Ruma meikki hrrrr...

Siinä ne pikkuiset nyt menevät..

Alice muutti tyyliään hiukan. Hän laittoi punaista huulipunaa ja enemmän luomiväriä, kuin yleensä ja avasi hiuksensa.

I think she is pretty ja sama suomeks = Mun mielestä se on nätti.

Alice soitti pianollaan Lady Gagan Just Dancen ja lauloi sen myös. (http://www.youtube.com/watch?v=mu3gWaOON1w)

Jonka jälkeen pojat piti syöttää. Ville on tuo joulupukuinen.

Toi ovi on ärrrrrrrsyttävä! Alice oksensi.

Ainiin ja Papaijakin on täällä! Roope päätti kuntoilla, vaikka oli ihan hyvä kunto ja pisteetkin täysillä...

Eiks Papaija ookkin söpö?

Ainiin, ja vessakin piti siivota kaikenmaailman oksentelusta...

"Mitä olen raskaana, Roope ei saa tietää tästä!" Alice huusi hieman turhankin kovaa... mutta Roope kuuli muutenkin. "Miksi en saisi kuulla?" Roope kysyi. "No koska... minä en tahdo kolmatta lasta", Alice sanoi nolona.

"Iso maha voisi tuottaa tuskia, minun pitää yksin sitäpaitsi olla vahtimassa meidän rakkaita poikiamme ja Papaijaa, kun sinä olet töissä, Roope"

"Mutta mistä sinä sen tietäisit, kun olet kahdeksasta kuuteen töissä, ja sen jälkeen syöt ja nukahdat"

Ville

Kalle

"Lapsetkin ovat jo 7 vuotiaita, en tahdo olla raskaana enää, Roope!" Alice ajatteli.

"Joten aion olla olematta raskaana"

Mutta ensin autan puutarhuria.

Villen huone

Kallen huone

Pojat tarkistivat varsinkin vaatekaappinsa tarkkaan, mitä ukki oli lähettänyt vaatteita ja vanhemmat ostaneet.

Villen piti myös tarkastaa peli, jonka isä oli lahjoittanut hänelle. Roope antoi ohjeita vieressä ja pyysi, joko pääsisi itse koittamaan.

Otin Alicen raskauden pois teiniraskaushackilla.

-----

Kommentoikaa! Osan tekemisessä kesti yli 2h

P.S. Tein tämän osan jo kerran, kun olin kipeä, mutta kirjoitin tämän uudestaan 20.3.!

Osa alkaa:

Roope odotti ja odotti. Kaivosta tuli sinivihreää valoa. "Mainio Mustapää", kuului ääni kaivosta. "Täh? Voi ei!" Roope huudahti. "Onko hänellä mustapäitä? Vaikka olen ostanut sitä ihonhoitovoidetta ja hän sanoi että se tepsii! Noh, kiitoksia kaivo!" Roope päätteli ja meni sisälle. Vastahan hän oli saanut kaksoset.

Ville näyttää tältä muodonmuutoksensa jälkeen.

Kuntaas Kalle tältä muodonmuutoksensa jälkeen.

Ja kun pojat ovat nyt kerta taaperoita, heitä on opetettava ja heidän on opittava myös itse. Kalle leikkii niillä logiikkapalasilla ja Ville paukuttelee lelurumpuja.

Poikien oli opittava kävelemään. Taaperona Kallen luonne on ainakin nyt siis hyvin viisas ja toimelias. Hän oppi kävelemään nopeammin kuin Ville.

Ville halusi vain istua ja olla Roopen 'pinokkio', jota ohjailla.

Kalle taas oli pinokkio, ilman niitä naruja :D. Tuli mieleen Shrekistä kun se pinokkio sanoo siinä: "Olen oikea poika!" Kallen takana on toi ovi, poikien huone.

Tältä se näyttää. Vaipan/Vaatteidenvaihtopöydän vieressä Ville leikkii Risto Räppääjää ja härnää naapureita soitollaan. Hän on ansainnut jo 2 luovuuspistettä. Lampun alla on Kalle legojen kanssa. Joku tarkkasilmäinen saattaa nähdä lampun läpi, esimerkiksi minä.

Tässä Kalle sitten näkyy. Öh? Kuuluuko legojen syöminen kuvaan? Noi nuotit on kauniita, jotka tulee rumpujen soitosta.

Aika kätevää :D Jos Kalle kerta oppii Alicelta paremmin, miksi Alice ja Roope vaihtaisi paikkoja?

Pojat pantiin nukkumaan, jolloin jäi kahdenkeskeistä aikaa aikuisille. "Onpas kivaa, nyt kun meillä on nämä lapsetkin ja..." Alice sanoi. Oli vain niin hiljaista, eikä mitään sanottavaa. Roope keskeytti epäkohteliaasti Alicen kysymällä: "Miksi et sanonut ettei mustapäävoide tehoa?" Alice kosketti hellästi poskiaan ja kysyi kauhuissaan: "Ai näkyvätkö mustapääni?"

Kommenttia?

Kuvia on suunnilleen saman verran kuten ainakin eli 20-30 kuvaa.

Osa alkaa tästä:

Truscottit hankkivat uima-altaan, vaikka olikin syksytalvi meneillään. Alice ui siinä usein, vaikka vesi oli viileää ja lapsen terveys huoletti.

Sila tervehti aina urpon näköistä postimiestä, kun tämä toi niitä tyhmää tyhmempiä laskuja postilootaan. "Hei, Sila!" postimies tervehti.

Roope oli alkanut oikeaksi puutarhuriksi ja on jo ansainnut pronssisen ja hopean merkinkin.

Hänellä oli niin paljon puutarhahommia, suuri puutarha, joten oli huijattava pomoa ja väitettävä olevansa sairas. "Voi, atsiih! Midusda dunduu, eddä midulla od hiemad guumedda ja hatshiih! Ehgä biedi Ff... Fluddsha!" Roope näytteli. Jos olisin ope, se sais kympin näyttelemisestä.

Kurkut oli kasteltava... :D :D Sen voi muuten miettiä kahdella tavalla :D :D

Tältä Truscottien tontti näyttää. 2. osassa on ne huoneistot yms.

Se on Truscottien puutarha, uima-allas ja penkit ja tuo varjo ja komposti ja tie ja liukumäki ja aita...

"Tule lapsilapsilapsi!" Roope toivoi. "Se tulee ajallaan!" Alice muistutti. "Minä olen silloin sinun tukenasi, minä lupaan!" Roope lupasi.

Kaksi. Kaunista. Koiraa. KKK. +. Raskaana oleva nainen joka taputtelee kahden kauniin koiran otsia. =RONJTKKKO. Ö____________________________ö. Hei, en itsekään ymmärtänyt pointtia.

TAAS SE POSTIMIES!!! Tältä Otto siis näyttää. Lisään tämän kai kohta hahmot-osioon.

Roope päätti asennuttaa hälyttimen autoonsa. Sillä välin kun hän olisi asennuttamassa sitä, putarhakerho voisi arvostella hänen puutarhansa, ja sitten hän pääsisi puutarhakerhoon <33

Juuri kun hän lähti, kello oli 19:01, Alice tunsi mahassaan Sen potkaisun. "Auh!" Alice totesi kivusta ja hänestä tuntui, kuin joku tai jotkut olisivat juuri NYT tulossa ulos hänestä. "Voih.. itku!" Alice totesi taas ja alkoi ulvoa kivusta. Ne puutarhakerho tyypit katto vähän ihmeissään, ei ees auttanut naisparkaa!

AUTS! "Häh? Pääsi on kummallisessa muodossa! Odotas!" Alice sanoi. Rats! Kuului, kun Alice ojensi vauvan pään oikeaan muotoonsa ja kätensä myös. Eli tuplaRats!

"Oletpas sinä.." Alice sanoi ja mietti, sanoisiko komea vai kaunis. Sitten hän kurkisti vaippaan ja sanoi: "Komea!"

"Äskeinen oli mahdottoman kaksimielistä ja pervoa!" Alice totesi ja nosti vauvan ylös. "Älä oksenna, älä oksenna, älä oksenna..." Hän toivoi mielessään. Sitten hän laski vauvan maahan ja sanoi: "Odota, Kalle!"

Herätyskello? Ei, minulla on teiniraskaushack ja raskaus meni pari simtuntia nopeammin, kuin olisi pitänyt, katsokaas, olen kärsivällitön.

"Hei Ville!" Alice sanoi. Voi jee, meillä on Pikku-Kalle ja -Ville.

Kummatkin blondeja, ihme?

Kalle makasi maassa. Roope hyväksyttiin puutarhakerhoon ja hän siis sai tuon kaivon.

Ohjeet olivatkin, että kun kolikon tai pikkuleivän heittää kaivoon, voi toivoa jotain, ihan mitä vain.

"Minä toivon, että voisin tietää salaileeko Alice minulta jotain, onko hän valehdellut minulle, tapaileeko hän, tai soitteleeko hän kenenkään muun miespuolisen, kuin minun tai isänsä kanssa", Roope toivoi.

Kommentoikaa? Oli joo aika kaksimielinen osa, niin nämä nykyään. Öitä!

Aamurutiineihin kuului ottaa tölkillinen Papin Purkkiherkkua, juoda/syödä se ja heittää roskikseen. Jossakin vaiheessa tarinaa tuon ruman roskakorin tilalle tulee komposti. Alice ei edes raskint vaateita päälle laittaa, vaikka tiesikin naapurien tarkkailevan häntä kaukoputkillaan.

Alice oli kyllästynyt jatkuvaan odotteluun, että jokos se lapsi tulloo? Joten hän soitti adoptiopalveluun. "Alice? Mitä sinä teet?" Roope kysyi tältä.

Alicen laskettua puhelimen paikalleen, Roope toisti kysymyksensä. "Soitin adoptiopalveluun", Alice kertoi. Roope hieman suuttui, sillä olisi tietenkin halunnut biologisen lapsen.

Pian Alice huomasi, että hänen olonsa oli hiukan mukavampi, enemmänkin huonompi, mutta onnellinen. "Roope! Me saamme lapsen!" Alice sanoi. "Niin, mutta eikö biologinen olisi ollut parempi?" Roope kysyi pettyneellä äänellä. "Kuinka niin? Sitähän tarkoitinkin, saamme biologisen lapsen!" Alice sanoi.

"Häh? Mitä tarkoitat?" Roope kysyi. "Etkö huomaa, mahani on kasvanut!" Alice iloitsi. "Sittenhän saamme kaksi lasta, en ole valmis sellaiseen. Ehkä", Roope sanoi. "Mistä tiedät saammeko kaksoset?" Alice kysyi kummastuneena. "Eikun siis, soitit adoptiopalveluun! Etkö muista?" Roope kysyi. "Niin, niin, saamme kaksi vahtikoiraa taloomme", Alice täsmensi ja hymyili.

"Etkä kysynyt edes minulta? Mistä tiedät, jos vaikka olen allerginen?" Roope kysyi. "Ups.." Alice totesi. Hän ei ollut ajatellut asiaa sen pidemmälle, oli vain saanut ajatuksen: "Haa! Me tarvitsemme koiran!" Ja soittanut heti adoptiopalveluun. "Tämähän on Hi... Hienoa!" Roope huudahti. "Mitäh?" Alice kysyi ihmeissään. "Elämäntoiveeni on 'kasvata 20 koiranpentua!" Roope selitti.

"Silloinhan tämä on hienoa!" Alice totesi. "Jooh, tulevatko koirat tänään?" Roope kysyi. "Joo, tulevat", Alice sanoi. "Ahaa, mutta työt kutsuvat, heippa kulta!" Roope sanoi ja meni pihalle.

"Uusi vaimo, uusi talo, uusi auto, uudet koirat ja uusi lapsi.. tulossa!" Roope lauloi.

Sitten hän käynnisti autonsa...

Poliisiauto ajoi pihaan, sisällä oli Sila ja Otto nimiset koirat. Ääh, pelkkä Sila näkyy vain tuossa muttah...

Poliisi astui pois autostaan ja Roope tuli kohti huomaamatta poliisia hyräillen... Ja tässä vaiheessa kaikki lukijat tärisee pelosta ja huutaa et VOI EEEI EIII!!

Mutta huh! Roope huomasikin poliisin ja kaksi koiraa ylittämässä tietä, viime hetkellä ja pysähty odottamaan. Poliisi näytti peukaloaan kohti taivasta Roopelle, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Alice tervehti uusia koiriaan taputtamalla päätä.

Missä Otto oon??!! Tahdon näyttää sen teille! Mutta tuosta kuvastahan tulisi hyvä joulukortti :D Oikein hienoja kuolleita kalasia pedissäkin...

Tuossa! Eiiih! Huonokuvahuonokuva, mutta hälläpäväliä. Otto pureskeli kumiluuta usein terottaakseen hampaitaan ja Sila lepäili tuolla kauniilla kuolleiden kalojen muistoksi - pedillä. :D

"Koirat, tehkääpä tekin pentuja Roopen mieliksi!" Alice käski. Huh huh, mikä komentelija :D. Koirat tietenkin söivät ensin.

Muokkasin hieman koirien aluetta, 2 koivua ja sitten nuo kaksi nukkumispaikkaa lisää.

Miksi tuosta kopista tulee noita ihmeen ilotulituksia? No, tietenkin. Koirat koirapelehtii.

Se näyttää hauskalta, saattaa olla heidän mielestä hauskaakin. En tiedä.

JEE KATTOKAAS TÄTÄ! B-osassa syntyy vaavi!

"Kohta mä synnytän, ja kohta Silakin synnyttää, Woohoo!" Alice totesi riemuissaan, ja naapurin tirkistelijätkin taputtivat ja itkivät ilosta.

Kommentoikaa. EI oo pakko. Lukekaa uutisia seuraavasta osasta ja muusta sellaisesta tästä.

Tästä osa varsinaisesti alkaa:

"No hyvä on, mennään sitten naimisiin!" Alice sanoi. "Todellako?" Roope Liinamaa varmisti. "Kyllä!" Alice sanoi. Roopen hymy oli mitä onnellisin, ja hän lemusi torakan pissalta, sillä oli aiemmin ollut torakan hoitaja, mutta sai vasta potkut.

"Tahdon", Roope sanoi. "Tahdon", Alice sanoi ja sormukset oli sormissa. Lopuksi he muhinoivat kunnolla.

Sitten Roope ojensi ruusupuskan Alicelle. Roope on nyt siis Roope Truscott, ei enää Roope Liinamaa. Sitten peilin eteen!

Hän otti piilolinssit, en oikein kamalasti pidä korvaavista valmissilmistä, vaikka onhan ne ihan ok...

Ja kuva vielä Roopesta ilman virnuilua. Mun mielestä se näyttää paremmalta kuin äsken, :).

Anteeksi nyt vain, mutta en pidä YHTÄÄÄN tietotavoitteesta. Hänestä tuli perhetavoitteinen. Elämän toive on: Kasvata 20 koiran tai kissan pentua pla pla pla.. ei tuu onnistumaan! Muuten, Alicen elämäntoive on Kultavuosipäivä. Se TULEE onnistumaan!

Miksi roskat jäivät viemättä? Noh, oli ilta, kello oli puoli kymmenen ja Roope oli viemässä roskia. Sitten taksi tööttäsi ja kuski huusi: "Tule vaimosi kanssa autoon, matkustatte nyt uuteen kotiinne, vaimosi isä maksoi tämän jo!"

Niin Alicekin nousi taksin kyytiin. "Iik, oma koti!" Hän iloitsi. Juoppo-Arthur sammui yksinään tummaan taloonsa...

Alakerta näyttää tältä. Anteeksi, huono kuva mutta parempaa ei ole eikä luultavasti edes tule. Portaita pitkin etuovelle. Siitä sitten vasemmalle, ja olemme Keittiössä. Eli keittiössä on valkoinen lattia ja mustavalkoinen matto lattialla. Oikealla taas, eli keltavalkoinen lattia ja oranssi matto on tuollainen huone, jossa on mm. piano ja portaikko yläkertaan. Näet tuossa myös olohuoneen Keittiön vieressä. Olohuoneen vieressä on terassi.

Nyt olemme menneet oransseja portaita pitkin yläkertaan. Tai siis 2. kerrokseen. Kolme tyhjää huonetta ja terassi. Terassin vieressä: Alicen ja Roopen huone <3, Vaatehuone ja WC.

3. kerros. Täällähän onkin paljon kaikkea! Vasemmalla on tyhjää, tyhjää ja tyhjää! Oikeallakin tyhjää, tyhjää ja tyhjää! Minäkö käyttänyt motherlodea? Ei, vain 2 kertaa.

Alice leikkasi hiuksensa, kiharti ne ja laittoi ylhäältä tolleen letille ja sitten pinnillä kiinni. Niin ja ne veitset lähti kädestä pois, se pelottais lapsia.. HUPS! Niin, Alice on tulossa raskaaksi...

Tällainen upea asu löytyi vaatekaapista päälle. Tämä osa on täynnä Alicen kuvia ;DD.

Pitkät ripset kuitenkin jäi. Huulet kiilsivät kuten ennenkin, eikä luomiväriä kehdannut Alice laittaa.

"Kuinkakohan isä voi?" Alice mietiskeli ääneen. "Hän varmasti voi hyvin", Roope huusi keittiön puolelta.

Vielä kuva Roopesta, tuolta hän siis näyttää, varmaan tajusittekin jo mutta siis kunnon valossa, nasiet ja herrat, Roope Truscott!

Roope paistoi lettuja Alicelle. Alice oli tottunut aina kokkaamaan isälleen ja itselleen, mutta nyt hänen piti vain istua ruokapöytään ja hyvältä tuoksuva ruoka kannettiin nenän eteen.

"Ruoka on vaaaalmiiiis!" Roope huusi, ja Alice istuutui ruokapöytään.

"Onpas hyvää ruokaa", Alice sanoi. Roope hymyili vastaukseksi.

Kuten huomasit, takka oli jo äsken päällä, mutta väliäkö tuolla. Alice oli aina se, joka laittoi takan päälle.

Alicella oli jatkuvasti huono-olo. Hän ajatteli sen johtuvan stressistä. Olemattomasta stressistä. Hänen ei tarvinnut tehdä mitään, sillä Roope teki kaiken. Hän vain kävi  kylvyssä, vaihtoi vaatteensa ja ryhtyi nukkumaan itse. Kaiken muun Roope teki.

"...Aamu..."

"...Pahoinvointia!" Alice totesi siivotessaan oksennuksesta likaista WC-pönttöä. Varmaan sattui, kun ovi lävisti vähän väliä.. Tuossakin kuvassa pehva on kuin leikattu pois.

Pian Roope hankki töitä. Politiikka ura, töitä olisi kello yhdeksästä ilta seitsemään muistaakseni. Nyt Alicen olisi sitten opeteltava taas tekemään kaikki yksin!

Alice vaihtoi vaatteensa. Eiks ookkin ihanaasu? :D. Miksi Alicen ilme on aina noin vakava D:!?

Koira tuli kaivelemaan Truscottien pihaa, jolloin Alice meni hieman tervehtimään koiraa..

Alice siis hätisteli Peni-nimisen koiran tiehensä.

Mainio Mustapää soitti taas. "Ehei, Mainio, olen nyt naimisissa!" Alice jutteli. "Eikös minun pitänyt olla sinun sulhosi? Emmekö voisi edes treffata salaa, tekisit syrjähypyn!" Mainio kysyi epätoivoisena. "Ei, emme", Alice sanoi.

"Miksei?" Mainio kysyi epätoivoisena. "Koska olen onnellisesti naimisissa Roo..." Alice selitti. "Roope Liinamaan kanssa? Minä hakkaan hänet!" Mainio kertoi. "Eih, tarkoitin öö, Roomeo Perunamaata!" ALice keksi. Hän ei todellakaan halunnut Mustapään hakkaavan miestään. "Minä siis hakkaan hänet!" Mainio sanoi päättäväisesti. "Asuthan sinä vielä Arthurin kanssa?" Mainio vielä tarkisti. "Ööö, joo tottakai!" Alice valehteli taas.

"Onneksi olen naimisissa!" Alice sanoi ja suuteli sormustaan. "Kenestä Roomeosta sinä oikein puhuit?" Roope kysyi. "Entinen opettajani, heheh!" Alice valehteli - taas. Näitä valheita kyllä riittää, mutta missä totuus?

Alice hymyili samalla, kun elämä hymyili hänelle. "Mitäköhän seuraavaksi tekisin?" Alice kysyi Roopelta. "Soita sille entiselle opettajallesi!" Roope ehdotti. "Eh... en voi", Alice sanoi. "Miksi et?" Roope kysyi. "Koskaa.. Hän on kuollut, nukkui pois krooh pyyh!" Alice keksi.

"Okei", Roope sanoi ja naputteli tietokoneella. Alice joi purkkiherkkua. "Nam, purkkiherkkua!" Alice sanoi. "Juotko sinä Papin purkkiherkkua?" Roope kysyi. "Joo, kuinka niin?" Alice kysyi. "Kirjoitan sen tarinaani, haittaako se sinua?" Roope kysyi. "Eih, ei tietenkään!"

Alice meni kylpyyn. "Tahtoisin lapsen", hän ajatteli. "Voisin vaikka adoptoida sellaisen!" Hän jatkoi ajatteluaan. Hän ei vain taida muistaa sitä pelehdintäkertaa Roopen kanssa, vähän aikaa sitten. Kuului oikein tintidintintin tin! Eli raskaana! Ei tarvitse adoptoida!

"Onpas rentouttavaa!" Alice sanoi. Kuva on aikas paljastava.. ANteeksih..

Alice laittoi pelkät alusvaatteet ylleen ja meni peiton alle.

Pian Roope kömpi mukaan. "Öitä!" "Öitäh.. ZzZzzz!"

Kommentoikaa!

1. Osa alkaa tästä:

Alice Truscott avasi vanhan päiväkirjansa. Häntä kiinnosti, mitä oli tapahtunut aiemmin kun hän ja isänsä Arthur olivat muuttaneet tähän rähjäiseen taloon, jossa kaikki kalusteet olivat joko lahoneet, tai ruostuneet. Alicella oli sormissaan veitsenterävät tekokynnet. Vaikka eihän ne oikeastaan olleet tekokynnet, vaan hänen puolustamisaseensa ja tavallaan myös muodikas koriste.

Hänen äitinsä ja Arthurin vaimo oli kuollut. Alicea ihmetytti, miksi hän muistutti enemmän isäänsä, kuin kuollutta äitiään. Hänellä oli isänsä siniset silmät ja leuka. Eroja olivat vain, ettei Alicella ollut Arthurin portaikko-nenää.

Arthur oli porealtaassa rentoutumassa. Hänen oranssit uimahousunsa tuskin edes näkyi tuossa likaisen punaruskeassa vedessä. Kuitenkin Arthur oli aivan rentona, muisteli entisiä aikoja ja mietti, milloin voisi kertoa tyttärelleen salaisuuden, joka varmaan paljastuu jossain vaiheessa tarinaa..

Ulkona oli Arthurin kaksoisveli. Tai siis ei he ole sukua millään tavalla, paitsi ilmesesti tuo oikeanpuoleinen mies, puutarhakerhon jäsen (tai mikä lie onkaan) on käynyt kauneusleikkauttamassa tuollaisen portaikkonenän myös. Arthur kävi hätistelemässä kaksoisolentonsa pois pihaltaan.

Sillä välin perheen ainoa nainen oli laitanut 'paahdettavia leivonnaisia' aamupalaksi isälleen ja itselleen. Oli hän vaatteiden mukaan myös kuntoillut hieman WC:ssä olevassa kuntoilukoneessa(?). Alice oli vienyt päiväkirjansa pois, takaisin hyllyyn. Hän varmaan koskettaa tuollaista sinistä kirjaa vasta seuraavaksi kirjoittamisen merkeissä.

Hän haukkasi leivonnaisestaan palasen ja pian Arthur liittyi seuraan.

"Hei, iskä", Alice tervehti. Ensimmäistä kertaa kun tänäaamuna häntä näki. Arthur katseli vain jääkaappia. (p.s. jääkaaappi on juuri heidän edessään!) "Olen hieman miettinyt asioita, tyttäreni", Arthur sanoi. "Niin, isä?" Alice vuorostaan kysyi.

Ennen kuin kerron, mitä asiaa Arthurilla oli, kerron hieman hänen takana olevista asioista. Näette radion. Siinä onkin radio ;D. radion vieressä on parisänky, vink vink. Radion toisella puolella on sohva. Sohvan vieressä on tietokone penkki. Sen edessä tietokonepöytä. Tietokonepöydällä tietokone ja tietokoneen vierellä sanomalehti. Tietokonepöydän vierellä on sänky, ei parisänky vaan yksityissänky(?). Puolet menivät sekaisin sohvan jälkeen, sillä Arthurin kaljat ovat sen edessä. Hän on siis juoppo. Takaisin tarinaan: "Niin tuota, sinun on jatkettava sukua, ennen kuin täytät 40 vuotta. Minä kuolen varmaan pian", Arthur sanoi. Ja sitten pilasi herkänhetken haukkaamalla leivostaan.

"Hääh?" Alice ihmetteli ja pureskeli leivostaan. Hänen takanaan on etuovi. Aiemmista kuvista voit huomata, että etuoven vieressä on kirjahylly, jonka vieressä on vaatekaappi, jonka vieressä ovi WC:seen, jonka vieressä taas se parisänky... Seuraavissa kuvista näet paremmin.

"Soita Ennustajalle, ja pyydä hänen näyttää, kuka on Se Oikea!" Arthur täsmensi. "Okei!" Alice huudahti ja oli jo pongahtamassa penkiltään.

"Eh... ennen kuin menen, taidan syödä leivokseni!" Alice sanoi. Arthur piti kävelykeppiään pöydällä. Hän odotti, että Alice on syönyt ja vasta sitten haukkasi palasen. Sen jälkeen hän otti pari kaljaa pöydältä..

"Mitä sinä näet sieltä?" Alice kysyi malttamattomana ja kosketteli ennustajan ennustuspalloa. "Älä naarmuta sitä nuilla teräaseillasi!" Ennustaja sanoi käheällä äänellään. "Okei", Alice sanoi pettyneenä. Sitten taivaalta lenti ukkeli.

"Nuuh! Tässä on hajuvettä!" Tuo mies sanoi nuuhkien ennustajan helmaa. "Hän on keilaajamestari. Kysy itseltään häneltä nimi, minä en voi sitä sanoa, sillä saisin alennuksen työssäni!" Ennustaja sanoi. "Hyvä on", Alice sanoi.

"Hei, olen Alice Truscott, mikä sinun nenäsi.. eikun nimesi on?" Alice kysyi inhoten miehen nenää. "Minä olen etunimeltäni Mainio, sukunimeltäni Mustapää!" Mainio sanoi. Sen nimi on oikeesti Mainio Mustapää. Repesin kun huomasin sen :D. "Kuules, Mustapää, eh, et ole oikein tyyliseni!" Alice sanoi. Mainio kauhistui. "Vaikka maksoitkin 5 000?" Mainio kysyi murheissaan. "Niinh.. Jos väität vastaan, viilän kurkkusi näillä!" Alice uhkasi ja käveli ennustajan luokse.

"Tällä kertaa saat 2 700!" Alice sanoi pettyneenä edelliseen kumppaniinsa. "Saatpahan sen mukaan!" Ennustaja käkätti. Omg...

Auts!.. "Eikös tuo ole teini?" Alice kysyi ihmeissään. "Joo, tota tuli virhe.." Ennustaja sanoi, ja antoi ilmaislipun seuraavaan sokkotreffiseuralaiseen. "Hei tota, mun pää jumittu tänne!" Aaron Liimatainen, eli tuo teini huusi tiiliaidan välistä. "Kiemurtele irti! Sulla on vielä paljon postia jaettavana!"Alice huusi takaisin.

"Nyt Se Oikea, Pliiiis!" ALice pyysi. "Hänen kanssaan menet ainakin kihloihin!" Ennustaja lupasi ja taas taivaalta putosi hieman oudossa suunnassa mies, joka törmäsi taaskin tiiliaitaukseen.

Auh... "Kiitoksia paljon, hän on jopa komea, Woohoo!" Alice iloitsi.

"Hei, Kaunotar!" Roope Enmuistasukunimeämuttaeipäsepaljonmerkkaakkaan sanoi. "On mulla nimikin" Alice sanoi flirttaillen. "Mä oon Roope", Roope sanoi kuin automaattisesti flirttaillen. "Ja mä oon Alice Truscott!" Alice sanoi. Kummatkin olivat in love vaikka salamoita olikin vain 1.

"Mun selkä on vähän kipeä.." Roope vihjaisi ja Alice hieraisi Ö__ö. Meni tuntikausia kun he tutustuivat ja Roope päätti jäädä yöksi. Alice esitteli Roopen vanhemmalleen, Arthurille, joka piti miehestä ensisilmäyksellä, vaikka olikin humalassa.

"Mennään kihloihin!" ALice pyysi rakastuneena. Roope suostui. "Olen oikea poikaa! Kävelen ilman naru... keppiää!" Arthur huusi ja kaatui. "Oletko kunnossa, herra Arthur?" Roope kysyi kohteliaasti. "Ei sinun tarvitse häntä herroitella. Hän on ihan ok, hei mennäänkö parisängyn puolelle?" Alice kysyi vihjaten. "Ensin mennään naimisiin!" Roope sanoi.

Jatkuu osassa 2.

Kommentoikaa. P.s. Minä, eli kirjoittaja olen Venerana.